Metsänhoitaja ja luonnontutkija Esko Jalkanen puhui ja toimi luonnon puolesta - luonnon omilla ehdoilla. Nyt on meillä kaikilla mahdollisuus toimia yksinkertaisella tavalla luonnon puolesta ja seurata Jalkasen jalanjälkiä.
Heleena Charles (vas.) ja Tiina Lindholm viettävät 1. Tuhkapäivää
Kesäkuun 5. päivänä 2011 vietettiin ensimmäistä kertaa Tuhkapäivää, jonka vietosta toivotaan vuosien saatossa tulevan pysyvä perinnetapahtuma kaikenikäisille. Samana päivänä vietetään myös toista luonnon kannalta tärkeää päivää - Maailman ympäristöpäivää. Nyt juuri Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua; onhan kyse luonnon, lähiympäristösi ja lopulta juuri Sinun hyvinvoinnistasi!
Miksi Tuhkapäivän viettoon kannattaa osallistua?
Tuhkapäivänä voi jokainen tehdä symbolisen tai mahdollisuuksien mukaan suuremman ympäristöteon puuntuhkan avulla. Luontoon palautetulla pienelläkin puuntuhkamäärällä vähennetään maan happamuutta ja lisätään maan hiven- ja alkuaineita. Puuntuhka on erittäin emäksistä (pH 12-13), kun taas esim. metsämaa on melko hapanta (pH 3.5-6). Tämän tuhkateon merkitys omalle pihapiirille, kotiympäristölle, metsämaille ja puutarha- ja viljelymaille on tärkeä ajatellen luontoa, sen kasvua ja monimuotoisuutta ja lopulta ennen kaikkea ihmisen terveyttä. Myös ihmiset ja eläimet nykyään happamoituvat, joten tuhkalisän voi itsekin ottaa - unohtamatta omia kotieläimiämme.
Miksi Tuhkapäivää vietetään juuri 5. päivänä kesäkuuta?
Kesäkuun 5. päivänä 2011 tuli kuluneeksi 90 vuotta keskisuomalaisen metsänhoitajan ja luonnontutkijan Esko Jalkasen (1921-2007) syntymästä. Pohtihan hän jo kirjoissaan 1980-luvulla "Vieläkö lisää myrkkyä, kasvinsuojeluaineita tai keinolannoitteita?" ja antoi samalla puuntuhkan käytöstä metsätalouden, maanviljelyn ja puutarhatuotannon monimutkaisiin ongelmiin ratkaisumalleja, jotka toimivat luonnon omilla ehdoilla. Tuhkapäivän vietto Jalkasen syntymäpäivänä sopii hyvin kunnianosoitukseksi hänen merkittävälle elämäntyölleen - ihmisen ja luonnon puolesta - ja voitiinhan Jalkasta hyvällä syyllä pitää tuhka-aatteen puolesta puhujana ja eteenpäin viejänä myös silloin, kun puuntuhkat virallisella taholla kehotettiin viemään kaatopaikoille epäteknisinä aineina. Onneksi ajat ovat nyt muuttuneet suotuisammiksi ja luonnon ehdoilla toimiville menetelmille annetaan nykyisin enemmän niille kuuluvaa arvoa.
Miksi Tuhkapäiväohjeet auttavat romahtaneen alkuainevarannon kuntoon saattamisessa?
Suomen ainoa Nobel-kemisti Artturi I. Virtanen totesi vuonna 1939, että luonto vaatii takaisin kaikki tuhkan sisältämät alkuaineet. Vain se takaa mahdollisimman monen entsyymin synnyn. Virtasen luonnon kannalta arvokkain kannanotto jäi kuitenkin hyvin vähäiselle huomiolle - AIV-rehun saadessa kaiken huomion. Vain tuhkalannoituksella on onnistuttu metsittämään huonokasvuisia rämeitä ja puuttomia nevoja (esim. Metlan tutkimusmetsä Muhoksessa). Tämä johtuu luonnon omasta alkuainetaloudesta. Jos luonto ei saa puuntuhkaa, syntyy pahimmassa tapauksessa 100-150 vuoden välein metsäpaloja, jolloin luonto itse korjaa tilanteen, varoitteli Esko Jalkanenkin aikanaan. Tätäkö haluamme?
Virtanen sanoi, että kasvit tarvitsevat kaikki tuhkasta löytyvät alkuaineet, vieläpä tuhkan suhteissa, mitä se merkitsee?
Analyysi kertoo nykyisin, että tuhka sisältää jopa 79 alku- ja hivenainetta. Saako ihminen nykyään riittävästi alku- ja hivenaineita? Tutkimusten (Ross M.Welch) mukaan yli 50% maailman väestöstä kärsii yhden tai useamman hivenaineen puutteesta. Koska kysymyksessä on koko luonnon eli ihmisten, eläinten ja kasvien perusaineenvaihdunnan edellytysten luominen, asia muuttuu vakavaksi.
Vielä muutama vuosikymmen sitten maatalousneuvonta monissa pitäjissä kehotti viemään tuhkan ja karjanlannan kaatopaikalle, koska ne olivat epäteknisiä aineita, tiesi Jalkanen aikanaan kertoa. Kuitenkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen luonto on yhä uudestaan ja uudestaan syntynyt terveenä tuhkasta. Niin se syntyisi vieläkin.
Voimakkaasti lisääntyvä luonnonmukainen viljely on hyväksynyt Virtasen näkemyksen sekä henkisenä sanomana että kokemusperäisesti. Tuhkalla tehdään terveyttä kasveille, eläimille ja ihmisille. Kasvin maanpäällistä osaa edustavat varsi ja lehdet ja maanalaista osaa juuret juurikarvoineen. Puilla juurikarvojen tehtävää hoitavat sienten rihmastot. Puut ja sienet elävät siis symbioosissa toisiaan hyödyttäen. Kotitalouksissa puuntuhkat olisi siis hyvä ottaa talteen ja levittää omille maille eli luontoon! Jäähtynyt tuhkapesän tuhka leivinuunista, takasta, nuotiosta tai saunan uunista kannattaa ennen käyttöä ensin siilata, että kekäleet saadaan siitä poistettua. Mitään haittaa ei tule, jos mukana on jonkin verran poltettu esim. paperia.
Miten puuntuhka eroaa väkilannoitteista?
Puuntuhka on elävästä luonnosta palamisen kautta rakentunut materiaali, jota ilman terve elämä laajoilla havumetsävyöhykkeillä ei ole mahdollista. Tuhkan emäksiset metalliyhdisteet syrjäyttävät maakolloidien sitoman vedyn ja kierto voi alkaa uudelleen. Väkilannoitteen sisältämät ravinteet eivät tuota tätä tulosta, koska ne ovat neutraaleja ja happamia. Kasvit huolehtivat itse aktiivisesti ravinteiden otosta. Kun vedyn ja ravinteiden vaihto jatkuu vuosikymmeniä, maakolloidit muuttuvat happamiksi ja kasvuolot huononevat, muistutti Jalkanen aikanaan. Myös nykyiset happosateet kiirehtivät kulotusta. Luonnossa puuntuhkaa esiintyy hyvin vähäisinä pitoisuuksina. Tuhkaa kuitenkin riittää kulon jäljiltä jopa puoleksi vuosisadaksi, koska tuhkan osaset sitoutuvat sähköisesti maahiukkasiin. Vain ravinteita tarvitseva kasvi pystyy sidokset purkamaan, ohjeisti Esko Jalkanen aikanaan. On muistettava, että kulotuksesta antaa Pelastuslaki tarkemmat määräykset ja siksi kulotuksen sijaan onkin hyvä rikastaa omia maitaan itse siilatulla - täysin jäähtyneellä - puuntuhkalla, joka sisältää useita kymmeniä alku- ja hivenaineita.
Miten puuntuhkaa käytetään?
Tuhkalannoituksen voi antaa yhdellä kertaa esim. Tuhkapäivänä tai sen tienoilla tai heti lumien sulettua. Myös syksyllä tai pitkin kasvukautta voidaan tuhkalla lannoittaa. Ihminen voi myös itse ottaa sisäisesti veden kera hyvin pieniä määriä puuntuhkaa, esim. korkealaatuista Lapin koivujen puuntuhkaa kuureina ja antaa sitä pari kertaa viikossa lemmikilleenkin ruuan tai veden joukossa. Tarkemmat metsänhoitaja Esko Jalkasen antamat omaan käyttöön tarkoitetut puuntuhkan käyttöohjeet esitetään seuraavaksi, mutta ammattiviljelijät ja metsänomistajat saavat tarkempia virallisia ohjeita (esim. luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvista lannoitteista) Elintarviketurvallisuusviraston (www.evira.fi) tai Metsäntutkimuslaitoksen (www.metla.fi) kotisivuilta.
Nyt kaikki Tuhkapäivää viettämään!
Lisätietoja: www.eskojalkanen.net tai (09)- 587 12 48
Lapin tuhkatuotteet ihmiselle tai lemmikille nettikaupasta: www.goodset.composer.fi/eshop tai 040-356 50 71
Lisätietoja maanviljelijöille ja metsänomistajille: www.metla.fi ja www.evira.fi
Heidi Kallio (vas.) ja Heleena Charles tuhkaavat karviaismarjapensasta
Puuntuhkaan liittyviä artikkeleita
Puutarhaan ja pihapiiriin
Yleinen ohje on 10-20 kiloa tai litraa aarille vuodessa Jalkasen mukaan, ellei muita lannoitteita käytetä. (Aari on pinta-alan yksikkö ja kooltaan sata neliömetriä. Neliön muotoinen aari on siis 10 x 10 metriä. Sata aaria on hehtaari). Kiitollisimpia pelkällä tuhkalla lannoitettavia ovat herukat, omena- ja luumupuut. Ruvet ja punkit häviävät ja sadot tulevat suuriksi ja vakaiksi Jalkasen mukaan.
Asiaa on helppo kokeilla jokaisen omakotitalon pihalla. Tuhka ei sovi punajuurelle ja perunallekin se sopii varovasti käytettynä, mutta tuhka soveltuu hyvin kaikille muille kasveille, myös kukille. Perunaan saattaa tulla rupea, mutta se on vain vaaratonta sädesientä, joka kertoo rikkaasta alkuainevarannosta. Mikäli maa on jokseenkin kunnossa ja biologinen typensidonta käynnissä, myös kaaleille riittää pelkkä tuhka.
Sielun Peili 1/2012 - Tiina Lindholm
Bioenergiaa on kaikkialla runsain määrin. Ihminen voi oppia lisäämään sitä haluttuun kohteeseen. Perinteiset tavat kuten ruuan siunaaminen kertovat, että bioenergian välittäminen ei ole mikään uusi tai outo tapahtuma.
Kehon bioenergiakenttä ja värähtely –kaiken elämän ehdot - saattavat romahtaa oman toimintamme seurauksena. Myös toiset ihmiset voivat ryöstää bioenergiaa tai toimia kielteisten ajatusten lähettäjinäkin. Poikkeukselliset luonnonolosuhteetkin heikentävät kehon bioenergiahuoltoa.
Sielun Peili 7/2011 - Tiina Lindholm
Hätä ei lue lakia ajattelee moni unettomuudesta kärsivä ja samalla miettii, löytyisikö virallisten tieteiden ulkopuolelta jotakin selitystä ongelmalle, jonka lääketiede useimmiten joutuu ratkaisemaan pelkkien unilääkkeiden avulla.
Kolmiulotteisesti tajuavana olentona ihminen ymmärtää huonosti useampiulotteisia maailmoja ja siten myös itseään. Henkinen tie saattaa olla kuitenkin ainoa todellinen tutkimuksen tie siinäkin tapauksessa, että se hyväksytään vasta kaukana tulevaisuudessa.
Sielun Peili 4/2011
Henkisin silmin nähtynä ihminen tarvitsee terveenä pysyäkseen sellaista ruokaa, joka sisältää paljon bioenergiaa eli elämänvoimaa. Kotimaisessa luomuruoassa sitä on paljon.
Luomuruoka herättää runsaasti ajatuksia ja suuria tunteita. Luonnonmukaiseen tuotantoon ja luomuruokaan liittyvät asiat ovat nousseet viime aikoina usein päivänpolttaviksi puheenaiheiksi. Joko luomun puolesta puhutaan tai sitten sen arvoa vähätellään.
Yhtä mieltä kuitenkin ollaan siitä, että ravinnolla on merkitystä ihmisen terveydelle. Henkisin silmin nähtynä ihminen tarvitsee terveenä pysyäkseen sellaista ruokaa, joka sisältää paljon bioenergiaa eli elämänvoimaa.
Teksti: Tiina Lindholm
Nykyajan koiranomistajilla on monenmoiset haasteet edessään, kun he yrittävät sekalaisen tiedon joukosta löytää oikeaa ravitsemustietoa ja ohjausta, miten parhaalla mahdollisella tavalla oma koira niin pentuna kuin aikuisenakin tulisi ruokkia ja hoitaa.
On selvää, että monenmoiset markkina- ja mainosvoimat ohjaavat myös valintatilanteissa ja siksi sekalaisesta tarjontaviidakosta ei aina ole niin helppoa löytää oikeita vaihtoehtoja. Monta kertaa luonnonmukaisuus jää tuotteissa toteutumatta ja ruoan sijaan tarjolla onkin vain valtava määrä ruoankaltaisia tuotteita. Siksi olisikin tärkeää, että koiran koko ravinto ei pohjautuisi yksinomaan vain valmisruokiin tai kuivamuonaan, vaan että ravinto sisältäisi mahdollisimman paljon elämänvoimaakin. Myös monet perinnölliset sairaudet ovat osa monen koiran elämää, jolloin ruokinta-asiat ja muut hoitomuodot voivat vaatia hyvinkin paljon huomiota.
