ULTRA-lehti 7-8/2010 / Tiina Lindholm

Kiroukset, rauhattomat vainajat, kummitukset, pahat silmät… näiden kanssa olen toiminut viimeiset 15 vuotta. Miten kaikki oikein sai alkunsa?

Tiina Lindholm tyttärensä koirien
Humphreyn ja Henryn kanssa

Jo 6-vuotiaana minulla oli yliaistillisia kokemuksia, joihin suhtauduin uteliaasti, kuitenkin vielä ymmärtämättä, mistä oikein oli kysymys. Valmistuin aikanaan terveydenhuollon maisteriksi ja toimin virallisen terveydenhuollon puolella erilaisissa tehtävissä kaikkiaan 15 vuotta. Koska en saanut viralliselta puolelta kaikkiin terveyttä koskeviin kysymyksiin mielestäni riittävän tyhjentäviä vastauksia, aloin etsiä asioihin syvempiä vastauksia. Niin hakeuduin luonnon salaisia voimia käsittelevälle kurssille. Samalla sain myös vastaukset nuoruuden yliluonnollisiin kokemuksiini.

Luonnon salaiset  voimat kutsuivat

Kuten monet Ultran lukijat varmaan tietävät, oppi-isäni oli metsänhoitaja, luonnontutkija ja mystikko Esko Jalkanen (1921-2007), joka erityisesti tuli kuuluisaksi tavastaan auttaa ihmisiä ja eläimiä niin terveyteen kuin erilaisiin henkisiin rasitteisiin liittyvissä tilanteissa. Jälkimmäisillä tarkoitan mm. kirouksia, rauhattomia eli maanläheisiä vainajia ja pahoja silmiä.

Koulutuksen myötä sain riittävät henkiset voimat ja taidot, joiden seurauksena Esko Jalkanen valitsi minut työnsä jatkajaksi 1999. Tätä työtä, joka minulle tarkoittaa enemmänkin elämäntapaa ja vilpitöntä auttamista, olen tehnyt nyt yli 15 vuotta. Viimeiset 10 vuotta olen myös opettanut kaikille vilpittömille etsijöille luonnon salaisia voimia ja niiden käyttöä. Henkinen tie on kaikille avoin!

Matka Englantiin

Tyttäreni muutti reilu vuosi sitten Englantiin ja tämän johdosta kiinnostukseni Englantia ja sen historiaa kohtaan lisääntyi valtavasti. Kun minulle tuli tilaisuus toukokuussa vierailla valtavassa Burghleyn linnassa, Stamfordissa Lincolnshiressä, täyttyi eräs pitkäaikainen haaveeni, kun sain yliaistillisesti tutkia linnaa ja sen ympäristöä. Olen aina ollut kiinnostunut maatiloista, kartanoista ja linnoista ja niiden historiasta. Tämä johtuu varmaan siitä syystä, että useilla rakennuksilla on valtavan pitkä ja mielenkiintoinen historia, johon on sisältynyt monenmoisia ihmiskohtaloita ja tapahtumia, joilla on usein myös henkisiä vaikutuksia tähän päivään. Ilokseni huomasin, että Burghleyn linnan mailla ei ollut maakirouksia. Mitä nämä maakiroukset oikein ovat? Maakiroukset ovat suhteellisen harvinaisia, mutta kyllä niitä niin Saksasta kuin Suomestakin aivan viikoittain vielä löytyy.

Maakiroukset

Maakirous on jonkun negatiivisen ihmisen kielteisillä voimillaan kiroama maa-alue. Tavallisesti kysymyksessä ovat maanjakoasiat. Myös sota-aikojen ikävät tapahtumat ovat joillakin paikkakunnilla nähtävissä maakirouksina. Kirotuilla maa-alueilla on värähtely yksi eli asteikollani alin mahdollinen olotila ja viljely on vaikeaa ja ihmiset sairastelevat paljon. Myös henkirikoksia voi tapahtua. On olemassa monenlaisia kirouksia. Henkiset kiroukset kulkevat henkilön mukana ja voivat siirtyä sukupolvesta toiseen jopa 200 vuoden ajan.

Suomessa herätti aikanaan, vuonna 1972, suurta huomiota Kytäjän kartanon mailla tapahtunut kolmoisdraama, jossa kartanonisäntä ampui kolme hänen mailleen telttailemaan tullutta nuorta. Vapauduttuaan vankilasta kartanonisäntä tappoi itsensä. Kun kartanoa tutkimme aikanaan 1990-luvun lopulla Esko Jalkasen kanssa, mailta löytyi 50 hehtaarin maakirous. Ei siis ollut mikään ihme, että mailla oli näin paljon kaikenlaisia kauheuksia tapahtunut. Onneksi tämä maakirous silloin hävitettiin ja rauha laskeutui Kytäjän maille.

Esko Jalkanen oli ensimmäinen kohtaamani henkilö, joka osasi poistaa kirouksia. En myös kansainvälisestä kirjallisuudestakaan ole löytänyt vastaavaa. Kaiken lisäksi hän myös opetti kursseillaan, miten suurilla henkisillä voimilla toimiva avunvälittäjä pystyy kirouksia hävittämään.

Olen syvästi kiitollinen Jalkaselta saamastani opetuksesta ja ohjeista, joiden avulla myös itse pystyn tätä jaloa taitoa käyttämään sekä myös opettamaan kirouksen hävittämisen edistyneemmille kurssilaisilleni.

Olin iloinen, kun en löytänyt Burghleyn linnan alueelta maakirouksia. Seuraavaksi halusin yliaistillisesti tutkia, oliko linnan alueella maanläheisiä eli rauhattomia vainajia. Mitä ovat nämä maanläheiset vainajat?

Maanläheiset vainajat

Sellaiset vainajat, jotka ovat olleet pahasti häiriintyneitä ennen kuolemaansa tai jotka ovat kuolleet tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti, ovat levottomia kokiessaan hankalat muistikuvat aina vain uudestaan ja uudestaan. Siten äkkiä kuolleet henkilöt saattavat helposti jäädä maanläheiseksi ja heidät tulee auttaa eteenpäin. Normaalisti sairauden takia kuolleet eivät pääsääntöisesti kuulu tähän joukkoon, ellei heitä jotkut keskeneräisiksi jääneet asiat tai muut tekijät vedä takaisin maan tasolle.

Muistan, kun olin perheeni kanssa kymmenisen vuotta sitten Itävallan Kitzbühelissä laskettelemassa. Ensimmäisenä hotelliyönä heräsin siihen, kun pimeässä huoneessamme kuljeskeli rauhaisaan tahtiin sota-ajan asuun pukeutunut alle 30-vuotiaalta näyttävä nainen, jonka toiseen käteen oli tarrautunut nahkaisiin polvihousuihin pukeutunut noin viiden vuoden ikäiseltä näyttävä poika. Toisessa kädessä äiti kannatteli lyhtyä.

Huomasin heti, että kyse oli sota-aikana maanläheisiksi vainajiksi jääneistä henkilöistä ja ohjasin heidät kauniisti eteenpäin valoon. Aamulla kerroin asiasta hotellin henkilökunnalle. He olivat asiasta kiinnostuneita ja uskoivat, että maanläheisten vainajien eteenpäin pääsemisellä olisi positiivinen vaikutus myös hotellin tunnelmaan. Ja näin tietenkin olikin.

Toinen tapaus muistuu myös mieleeni. Kun olin ensimmäistä kertaa pitämässä Saksassa kurssia, niin paluumatkalla lentokentälle alkoi autossa tuntua todella ahtaalta ja painostavalta. En heti meinannut huomata, mistä oli kysymys, kun olin vielä kurssitunnelmissa, mutta kun korvaani alkoi kantautua toistuvasti lause Auschwitz, Auschwitz, aloin ymmärtää, että maanläheisiä vainajia oli valoon pääsyä odottamassa. Vainajien paine oli niin suuri, koska niitä oli niin valtavasti, että soitin Eskolle ja yhdessä saimme valtavan urakan automatkan aikana päättymään.

Muistan myös vuosituhannen vaihteen, kun vietin sen perheeni kanssa Yhdysvalloissa, niin jo lentokentälle saapuessa maanläheiset vainajat olivat odottamassa. Onneksi Englannin matkallani pääsin tyttäreni kotiin asti, ennen kuin maanläheiset vainajat tulivat minua tervehtimään. Myös heidät saatoin eteenpäin, omalle valon tielleen.

Yleensä aina kun käyn pitämässä kurssia tai osallistun messuille eri paikkakunnilla, on näissä paikoissa maanläheisiä vainajia odottamassa eteenpäin pääsyä. Tarvittaessa vainajat tulevat myös kotiini eteenpäinpääsyä odottamaan. Suuretkaan vainajamäärät eivät enää nykyisin rasita liikaa kehoani, kun asiaan on saanut jo monta vuotta harjaannusta, jolloin henkikehoni kestävät paremmin painetta. Itse olen siis aina vain välittäjä. Omista voimistani ei olisi pitkälle, vaan Korkeat auttajat pitävät huolen, että nöyrät pyyntöni toteutetaan. Pidän tätä tehtävää erittäin tärkeänä ja otan sen aina suurella hartaudella ja nöyryydellä vastaan.

Avunpyynnöissä, joita minulle tulee päivittäin erilaisissa terveyskysymyksissä, löytyy aika usein myös maanläheisiä vainajia, joista vapautuminen tuo suuren helpotuksen avun pyytäjälle. Maanläheisiä, onnettomuuksien tai tapaturmien uhreja, on siis paljon. Myös itsemurhan tehneet kuuluvat tähän joukkoon.

Nykyään on jo suuri joukko henkisellä tiellä edenneitä erilaisia terapeutteja ja muita sydämen valoa omaavia henkilöitä, jotka omalla olemuksellaan vetävät puoleensa valoa etsiviä maanläheisiä vainajia. Harva kuitenkin itse vielä tunnistaa tätä henkistä rasitetta. Siten ei ole ollenkaan ihmeellistä, että yllättävän usein kotoa löytyykin ahtaalta tuntuvasta ilmapiiristä maanläheinen vainaja, yksi tai useampia. Jos yliaistillisesti tai muulla lailla on asia saatu varmistettua, että kyse ei ole muusta henkisestä rasitteesta, niin maanläheinen vainaja autetaan eteenpäin. Tämä taito on opittavissa. Vainajia ei tarvitse pelätä.

Ilokseni huomasin, ettei Burghleyn linnan ympäristössä ollut maanläheisiä vainajia. Tämän jälkeen halusin yliaistillisesti vielä tutkia, asuisiko linnan sisällä normaaleja astraalitason vainajia, jotka olisivat aikanaan niin mieltyneet linnassa asumiseen tai siellä työskentelyyn, että olisivat kuoleman jälkeen hakeutuneet itselle mieluisaan paikkaan viettämään osan astraalitason elämästään vielä linnassa.

Normaalit vainajat

Hämmästyksekseni löysin linnasta 100 astraalista vainajaa, jotka kaikessa rauhassa, ajattomassa iäisyydessä elelivät omaa hiljaista elämäänsä. Näistä normaaleista vainajista käyntini aikana eleli mahtavassa vanhassa keittiössä 10 vainajaa, 15 vainajaa löytyi linnan sisällä olevasta kappelista, biljardihuoneessa oli kuusi vainajaa, makuuhuoneet ja muut kierroksen aikana kuljettavat huoneet olivat tyhjiä. Paratiisimainen taivasta kuvaava huone, jossa seiniä peittää mahtava Antonio Verrion antiikin aikaa liittyvä kuvaelma, ihastutti valtavalla kauneudellaan. Täältä paratiisista löytyi 56 vainajaa. Vastakohtana edelliselle paratiisille, pimeän puolen eli portaikon helvettiä kuvaavasta tilasta ei löytynyt vainajia. Käytävillä liikkui tämän lisäksi viisi vainajaa ja valtavassa salissa oli kahdeksan vainajaa. Tähän valtavaan saliin vierailijoiden kulkema kierros päättyikin.

Oli mahtavaa tutustua valtavaan Burghleyn linnaan. Nyt en enää ihmetellyt, miksi noin suuri joukko vainajia oli valinnut tämän linnan oleskelupaikakseen! Olihan linna ihmeellisen kaunis ja upea rauhantyyssija vainajille! Nämä vainajat eivät olleet siis rauhattomia, maanläheisiä vainajia ja siksi niille en henkisesti tehnyt mitään. Nämä vainajat ovat vaikeasti tunnistettavissa, koska ne elävät niin korkealla taajuudella, korkeassa värähtelyssä. Tämänkin taidon voi kuitenkin oppia.

Linnasta en löytänyt myöskään kummituksia enkä pahoja silmiä. Mitä kummitukset ja pahat silmät sitten oikein ovat? Se onkin jo toisen jutun arvoinen asia. Niistä jälkimmäiset koskettavat nykyään hämmästyttävän monia ihmisiä ja tuottavat paljon outoja ilmiöitä, riitaa ja sairautta niin koteihin kuin työpaikoillekin. Muun muassa niistä kerron uudessa kirjassani ”Lupa auttaa – tosikertomuksia elävästä elämästä” kuten myös edellä esitellyistä kirouksista ja rauhattomista vainajista. Kirjassa on lisäksi laajasti tietoa terveyteen liittyvistä asioista ja niistä näkymättömistä voimista ja häiriöistä, jotka voivat vaivata herkkää henkilöä. Onneksi apua löytyy! Ihminen on enemmän kuin osiensa summa. Ihmisessä on myös henki.

Lupa auttaa -kirjaa lukiessa lukijalle saattaa tulla halu itsekin lähteä henkiselle tielle tai vahvistamaan jo aiemmin opittuja taitoja. Tähän kysymykseen annetaan vihjeitä ja vastauksia, kuten myös useisiin muihin terveyttä, näkymättömiä häiriöitä ja rasitteita koskeviin kysymyksiin.

Monet ovat sulkeneet kaiken yliluonnollisen pois elämästään, koska pelkäävät kaikkea tuntematonta. Kirjassani tuodaan esille, että tämä pelko on kuitenkin aiheetonta, sillä kaikelle löytyy aina lopulta luonnollinen selitys, kunhan asioihin vain hieman syvemmin paneudutaan. Ei pidä myöskään unohtaa, että kaikki on aina myös Korkeimmassa suojeluksessa.

Artikkeli on julkaistu Ultra-lehdessä 7-8/2010