Esko Jalkanen (05.06.1921-05.08.2007) sai kolmekymmentä vuotta sitten kyvyn tarkastella todellisuutta yliaistillisin keinoin. Tämä pakotti hänet vuosien saatossa kertomaan havainnoistaan ja näkemyksistään myös muille. Esko Jalkanen oli metsänhoitaja, kauppapuutarhuri, luonnontutkija ja mystikko.

Lievestuoreella asunutta Esko Jalkasta ohjasi koko hänen elämänsä ajan suuri rakkaus luontoa kohtaan. Huoli luonnon puolesta - erityisesti teknisen ja taloudellisen kehityksen seurauksena - oli aiheellinen. "Vieläkö lisää myrkkyä, kasvinsuojeluaineita tai keinolannoitteita?" pohti Jalkanen kirjoissaan jo 1980-luvulla. Samalla hän antoi metsätalouden, maanviljelyn ja puutarhatuotannon monimutkaisiin ongelmiin ratkaisumalleja, jotka toimivat luonnon omilla ehdoilla.

Syvä huoli ihmiskuntaa ja koko maapalloa koettelevista ongelmista sai kuitenkin vuosien kuluessa yhä suuremman merkityksen Jalkasen tutkimustoiminnassa. Hän sanookin kirjassaan: "Uutisvälineet ovat päivittäin täynnä selostuksia onnettomuuksista. Huolenaiheita on niin paljon, että ihmiset väsyvät ja turtuvat niihin. Uutiskynnystä eivät enää ylitä tiedot aavikoitumisesta, sademetsien tuhoamisesta, eri puolilla maapalloa tapahtuvista metsäkuolemista, järvien ja merien myrkyttymisestä, lääketieteen voimattomuudesta syöpää tai viruksia vastaan tai ihmisten kasvavasta aggressiivisuudesta, joka johtaa sotiin ja väkivaltaan. Luettelo on loputon. Saako siis kaikki mennä menojaan? Tämän kehityksen lopputulosta uskaltaa tuskin ajatella. Mutta sittenkin on toivoa."

Yli viisikymmentä vuotta sitten Esko Jalkanen perusti oman kauppapuutarhan. Tällöin elämäntyö keskittyi puutarhanviljelyyn. Erittäin tärkeänä apuna oli kemian diplomi-insinööriksi valmistunut Pirkko-vaimo. Yhdessä kehiteltiin lannoitteet ja testattiin kasvien kasvatus vesiviljelyssä jo 1950-luvulla. On aika vähän viljelykasveja, joita Jalkanen ei olisi kokeillut tai viljellyt. Vihanneksista siirryttiin kukkiin vaiheittain, ja välillä kasvihuoneet täyttyivät metsäpuidenkin taimista.

Kaupallisen viljelyn ohella Jalkanen oli loputtoman kiinnostunut kasvin kasvuun liittyvistä asioista. Hänelle eivät riittäneet tavalliset selitykset ja syyt. Puutarhan siirryttyä seuraavalle sukupolvelle vuonna 1983 jäi Jalkaselle enemmän aikaa luonnon vähemmän tunnettujen asioiden tutkimiseen. Uutta syvyyttä kasvien tutkimiseen antoi varputaito, jonka saloihin hänet tutustutti maanviljelysneuvos, kansanedustaja Mauno Pohjonen jo 1960-luvulla. Näin avautui uusi ulottuvuus yliaistilliseen maailmaan. Varputaidon avulla sellaiset käsitteet kuin maasäteily, bioenergia ja värähtely saivat uutta sisältöä. Samalla löytyi luonnonmukaisia keinoa ihmisten, eläinten ja kasvikunnan vaurioituneen suojaus- ja säätelyjärjestelmän korjaamiseksi.

Jalkanen suhtautui varvun käyttöön kunnioittavasti ja sanoi: "Varpua voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin maasäteilyn etsimiseen. Se soveltuu ylipäänsä yliaistillisten kohteiden havaitsemiseen, kunhan sille annetaan tehtävä. Harjoittelemalla varvun käyttöä pystyy hyvinkin vaativiin suorituksiin. Toiminnan tavoitteen tulee olla aina moraalisesti hyväksyttävä, kuten luonnon auttaminen tai tutkiminen. Muussa tapauksessa tulokset voivat olla harhaanjohtavia. Taitojaan ei myöskään pidä muuttaa rahaksi. Varpu on kuitenkin vain apuväline, jonka kokenut tutkija voi jättää syrjään, sillä vastauksia voi saada suoraan myös ajatuksissaan esittämäänsä kysymykseen. Varpu on yleensä elävästä puusta leikattu latvan tai kahden oksan muodostama notkea haarukka, jonka haarojen pituus on 40-60 senttimetriä. Suomessa tilapäinen varpu leikataan usein pajusta. Varpu voidaan valmistaa myös metallilangasta."

Esko Jalkanen piti vuosien saatossa lukuisia kursseja tutkimistaan asioista sekä kotimaassa että ulkomailla. Jalkanen nimesi elokuussa 1999 työnsä jatkajaksi terveydenhuollon maisteri Tiina Lindholmin, jonka hän koulutti kurssien vetäjäksi. Tällöin Jalkaselle vapautui enemmän aikaa tärkeään tutkimustyöhön. Aktiivinen tutkimustyö ja laaja kirjallinen tuotanto toivat jatkuvasti runsaasti yliaistillista tietoa kaikesta näkymättömästä maailmasta. Jalkasen koko elämäntyö, yli 1.500 tutkimusta, julkaistiin vuonna 2006 kolmiosaisena suurteoksena UUSI AJATUS LÖYTYY LUONNOSTA - Käsikirja luonnon salaisista voimista ja niiden käytöstä. Samaan kirjasarjaan kuuluva teos Kuntouttajan käsikirja ja hakemistot valmistui kesällä 2007.

Jalkanen oli aina valmis kuntouttamaan apua tarvitsevia henkilöitä tai eläimiä. Kuntouttaminen merkitsi, että kohteen häiriöt ensin poistettiin (esim. haitallinen maasäteily, paha silmä, kummitus tai maakirous) ja tämän jälkeen kohteelle välitettiin positiivista energiaa, jolloin kaikinpuolinen harmonia oli mahdollista.

Jalkasen elämäntyö jatkuu hänen nimeään kantavassa yhdistyksessä; Esko Jalkanen - Luonnonvoimat Yhdistys ry:ssä. Yhdistyksen jäsenet, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, toteuttavat Jalkasen oppeja käytännössä - maksutta - kuten hän itsekin teki vuosikymmenet.

Auttamisen tie on avoinna kaikille henkisistä asioista kiinnostuneille. Riittää, kun etsijällä on vain suuri rakkaus luontoa ja sen säilymistä kohtaan sekä halu auttaa. Kaikki muu selviää matkan varrella, kunhan vain alkuun pääsee. Nyt kaikki rohkeasti mukaan!

Ajan ja paikan rajoitukset katoavat, uusi laajempi maailmankuva avautuu ja tietoisuus, että jotain voidaan tehdä ihmiskunnan ja maapallon hyväksi, antaa uutta toivoa nykyiselle sukupolvelle ajatellen tulevia sukupolvia. Uusi ajatus on mahdollista löytää luonnosta ja sen kautta suuren suomalaisen luonnontutkijan ja mystikon Esko Jalkasen käytännön ohjeita seuraamalla.